Naisten cheermaajoukkue esittäytyy, osa 7

Naisten cheermaajoukkueen urheilijaesittelyissä tutustutaan seuraavaksi Vivekaan, Jasmineen ja Tyttiin!

Nimi: Viveka Rosén

Ikä: 22 

Cheerleadingtausta:

Aloitin HAC:ssa vuonna 2005. Junior Elitessä olin kaudet 2007-2009 ja Elitessä olen urheillut vuodesta 2009 lähtien. Lähden edustamaan Suomea MM-kilpailuihin nyt neljättä kertaa.

Paras hetkesi lajin parissa:

Päällimmäisenä minulle nousee mieleen Eliten kanssa voitetut SM-kullat - erityisesti vuoden 2012, koska se oli minulle ensimmäinen, ja vuoden 2015, koska siihen kilpailuun valmistauduimme kokonaisen vuoden. Toinen on se, kun edustimme Eliten kanssa ensimmäistä kertaa Suomea MM-kilpailuissa 2012 - koko keväästä on jäänyt todella hohdokas muisto mieleen! Listaan tähän kategoriaan vielä EM-kullan 2009 - se oli ensimmäinen kilpailuni Elitessä ja olin niin nuori, että ihan sama mitä tehtiin, niin kaikki tuntui sairaan siistiltä. Voittaminenkin tuntui totta kai siistiltä, mutta oikeasti tajusin vasta myöhemmin, miten hieno saavutus nimenomaan tuon vuoden EM-kulta oli.

Omat vahvuutesi joukkueessa:

Olen fysiikaltani vahva urheilija, joten tärkeimpänä fyysisenä ominaisuutena vastaan tähän kysymykseen voima. Lisäksi koen, että pitkä kokemus naisten joukkueessa urheilemisesta ja MM-kilpailuissa edustamisesta antavat minulle tärkeitä voimavaroja.

Miltä maajoukkueessa treenaaminen on tuntunut:

Kootussa maajoukkueessa treenaaminen on ollut täysin uudenlainen kokemus ja ihan parasta tähän mennessä on ollut uusiin ihmisiin tutustuminen, sekä ajatusten vaihto toisista seuroista tulevien urheilijoiden ja valmentajien kanssa. Toinen tosi siisti asia on ollut huomata, miten paljon stunttiryhmien omalla ajalla treenaaminen on tuottanut tulosta ja miten älytöntä vauhtia olemme ottaneet uusia ja vaikeita tekniikoita haltuumme! Tuntuu isolta kunnialta olla mukana joukkueessa, johon on koottu Suomen parhaat.

Omat tavoitteesi maajoukkueessa:

Ehdottomasti maailmanmestaruus!

Terveiset suomalaisille cheerleadereille ja tanssijoille:

Meillä on ihana laji - nautitaan siitä!

Nimi: Jasmine ”Jasu” Toivonen

Ikä: 20 

Cheerleadingtausta:

Cheerteam Phoenix, Riihimäki 2009-2011 (aloitin ja olin tuon ajan junioreissa), 2011 joulukuusta eteenpäin GS Angels (edelleen).

Paras hetkesi lajin parissa:

Enkeleihin pääsy, kaikki EM-kisat (2012-2015), maajoukkueeseen pääsy & yleisesti lajitaito-onnistumiset!

Omat vahvuutesi joukkueessa:

Olen kunnianhimoinen ja omistautunut. Lajitaidoissa pyrin saamaan paljon toistoja, etenkin stunteissa. Niiden eteen on tullut tehtyä paljon omatoimisesti työtä niin treeneissä, kun treenien ulkopuolella. Olen myös vähintään tasaisen hyvä jokaisessa osa-alueessa, tietysti joissain osa-alueissa parempi kun toisissa, mutta missään en selvästi heikompi.

Miltä maajoukkueessa treenaaminen on tuntunut:

Kivalta! Siinä vaiheessa, kun päätimme alkuperäisen ryhmäni kanssa että haemme toukokuussa 2015 karsittavaan naisten maajoukkueeseen, jouduimme aloittamaan kaiken ns. alusta koska seurajoukkueemme nousi eri jalalla kuin maajoukkue, ja teki stunteissa ylösmenot ja alastulot toisinpäin kuin maajoukkue. Silloin tuntui huikealta nähdä oma ja oman ryhmän onnistumiset ja se, että kuinka nopeasti voi oppia uutta ja päästä eteenpäin kun vaan oikeasti tosissaan tavoittelee unelmia! Projektin aikana olen oppinut todella paljon uusia lajitaitoja stunttien puolella, sen lisäksi että olen oppinut pohjana nostamaan molemmilla puolilla ja tekemään ns. "vääränkin" puolen jutut. Olen kehittynyt maajoukkueprojektin aikana paljon henkisesti ja urheilijana yleisesti. On ollut myös ihan mahtavaa, että projektin myötä on tutustunut moniin uusiin ihmisiin ja varsinkin kun tämän hetkisen maajoukkueen kaikki urheilijat tulevat pääkaupunkiseudulta/lähistöltä ja kuuluvat Helsingin kovatasoisiin naisten joukkueisiin. Projekti on ehdottomasti vaikuttanut positiivisesti esim. siihenkin miltä seurakisat tuntuvat Suomessa, kun tuntee oman sarjan kilpailijoita ja pystyy moikkaamaan ja juttelemaan kisapaikalla kaverina. 

Omat tavoitteesi maajoukkueessa:

Tietysti kehittyä projektin aikana kokoajan lisää pohjana ja oppia uusia taitoja. Tämän projektin myötä toteutuu myöskin ainainen tavoitteeni ja haaveeni päästä kokemaan lajin maailmanmestaruuskisat ja vieläpä kootussa naisten maajoukkueessa!

Terveiset suomalaisille cheerleadereille ja tanssijoille:

Harrastakaa tätä lajia ehdottomasti niin pitkään kuin mahdollista. Pyrkikää kokemaan tämä laji siihen pisteeseen, että pääsette edustamaan joukkuettanne arvokisoissa niin kotimaassa, kun ulkomailla. Mikään ei ole parempi tunne kuin se, että tietää kuuluvansa lajinsa parhaimmistoon niin Suomessa, kuin myös ulkomailla. Ja kun pääsee edustamaan ulkomaille arvokisoihin omaa kotimaata. Nauttikaa treenaamisesta ja kehittäkää itsestänne huippucheerleadereita. Meidän lajissa on niin rajaton mahdollisuus kehittyä ja päästä eteenpäin niin yksilönä kuin joukkueenakin! Viedään yhdessä Suomen cheerleadingia jatkossakin ylöspäin ja ollaan ylpeitä meidän lajista, vaikka se ei ole ehkä tunnetuimpien joukossa vielä. Tehdään siitä yhdessä vieläkin tunnetumpi ja arvostetumpi.

Nimi: Tytti Tamminen

Ikä: 25 

Cheerleadingtausta:

Aloitin cheeleadingin vuonna 1997 ollessani ekalla luokalla. Muistan ikuisesti, kun kaikki kokoontuivat jumppasaliin katsomaan siihen aikaan hurjaa cheerleading-esitystä, jonka esitti paikallisen amerikkalaisen jalkapallon kannatusryhmä. Parin vuoden laidalla kannustamisen ja spagaattistunttien jälkeen jalkapallon kannattajaryhmä perusti oman seuran, joka keskittyi juuri kilpacheerleadingiin. Spirit Shakin' Cheerleaders ry on seura, jossa urheilin ja kilpailin SM-tasolla aina naisiin saakka. Ensimmäiset arvokilpailut olivat Norjan EM-kilpailut vuonna 2006, jonne lähdimme naisten ryhmästuntilla. Tämän jälkeen pidin pienen tauon joukkueessa urheilemisesta, mutta cheerleading ei hävinnyt elämästäni vaan stunttailu ja akroilu jatkui omatoimisena ja aloitin myös valmentamisen. Vuonna 2012 aloitin taas joukkueessa urheilun ja aloitin sen HAC Xrayn riveissä, josta vuoden päästä jatkoin HAC Eliten riveissä aina tähän päivään asti.

Paras hetkesi lajin parissa:

Parhaita hetkiä on paljon, kuten ensimmäisen kerran MM-matolle astuminen, ensimmäisenä Suomessa flikkikierrestuntin onnistuminen, SM-kulta voitot niin joukkueen kuin ryhmästuntinkin kanssa. Parhaita hetkiä arjessa ovat ne, kun pitkän harjoittelun jälkeen onnistuu esim. jossain stuntissa tai pyrtsissä.

Omat vahvuutesi joukkueessa:

Vahvuuteni ovat kilpailumatolla, sillä olen kokenut urheilija ja MM-kilpailuissa olen ollut jo kaksi kertaa. Tämän lisäksi tuon joukkueeseen teknistä osaamista niin stunteissa kuin pyrtseissäkin. Ryhmänä olemme myös hankkineet kilpailukokemusta useista stunttikilpailuista, joten itsevarmuuteni on kohdallaan.

Miltä maajoukkueessa treenaaminen on tuntunut:

Treenaaminen ja MM-kilpailuihin valmistautuminen on ollut hyvin erilaista verraten kotijoukkueena valmistautumiseen ja haasteita tuo se, että emme treenaa yhdessä läheskään niin usein, kuin on totuttu Toisaalta olemme treenanneet ryhmänä jo n. 1,5 vuotta, joten stunttitreenaaminen on tuttua. Treenin aikatauluttaminen hallitsee aika voimakkaasti tällä hetkellä elämää ja kaikki mahdolliset kellonajat ja paikat on treenattu ja kokeiltu läpi. Parasta on ollut uusiin urheilijoihin tutustuminen ja se huima kehityskaari jonka olemme jo tähän asti kulkeneet.

Omat tavoitteesi maajoukkueessa:

Haluan olla maailman taitojen kärjessä ja huutaa lopulta podiumilla joukkueena "Suomi on uusi maailmanmestari, HEI".

Terveiset suomalaisille cheerleadereille ja tanssijoille:

Haluan toivottaa kaikille ahkeraa treenivuotta 2016. Nautitaan treenaamisesta niin hyvinä, kuin parhainakin päivinä. Urheillaan yhdessä Suomi maailman huipulle!